keskiviikko 1. elokuuta 2012

No work or running for a week. And she has to wear one of those foam collars

Nyt kävi näin. En oikein tiedä, millä tavalla kinesioteippaukseen pitäisi suhtautua, varsinkaan sen jälkeen, kun fysioterapeutti perusteli eriväriset teipit japanilaisten taipumuksilla taikauskoon luonnon yläpuolisiin juttuihin. Kuulemma väriterapiaa.

Mun penikoivat sääret paketoitiin ankeasti ihonvärisiin, vaikka turkoosit teipit olisivat ehkä mätsänneet hieman paremmin uusiin, sähäkkiin tennareihini. Kylläpä rullaa kevyesti! Siihen saakka, kunnes säärikipu yltyy taas ja matka lakkaa tyystin.

Mutta kesti ne kaksi kilometriä pidempään kuin normaalitilassa, missä jokainen askel on todellinen työvoitto.


Valitin teippien sielunhoidollisesta vaikutuksesta Facebookissa ja sain välittömästi fyssariystäväni suuttumaan idiootille. "Älä juokse tulehtuneilla lihaksilla!" Mutta pakko oli päästä kokeilemaan, lennähtäisikö askel kevyempään. Kroonistuminen, mitä se on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti